Jotenkin tuntuu että pakko päästää ajatuksia ulos ja en nyt keksinyt muutakaan paikkaa, vaikkka tuskin täälläkään lukijoita on taikka sellaisia joilla on asiaan mielenkiintoa mitään sanoa. Ehkä sit seläntakana puhutaan taas meidän asioista, mutta sowhat.
Olisi aika lastenvalvojalle 19.2 jonka oli ex-mies varannut. Päivä päivältä tuonne meno saa ajatukseni pyörimään ja ahdistus vain kasvaa. En tiedä mikä siellä mua odottaa, mutta silti pelottaa.
Nyt tilanne se että lapset on mulla kirjoilla, yritetään pitää poikia molemmat yhtä paljon, mutta työvuorojen takia olen joutunut antamaan poikien hoidon enemmän isän puolelle. Kumpikaan ei maksa elareita kummallekkaan ja asiat on olleet ok tähän asti. Kunnes nyt ex yhtäkkiä keksi että asiat ei ookkaa enään hyvin ja jotain pitää kirjottaa paperille tapaamisista.
Molemmilla on varmasti omat ajatukset ja toiveet miten asiat menisivät.
Itse haluaisin että pojat jäisivät edelleen minulle kirjoille ja muuttaisivat kanssani. Ottaisin enemmän vastuuta ja poikien hoitoa koska välimatkan takia viikko-viikko systeemi enään ei onnistuisi. Esikoisella täytyisi vaihtaa koulua ykkös ja kakkosvuosiluokan välillä, mutta kyllähän ekaluokkainen vielä uudet kaverit löytää. (tai no uudet, esikoinen ei juuri käy koulun ulkopuolella synttäreitä lukuunottamatta leikkimässä toisten kanssa; pariin otteeseen minun luona ollessa on käynyt perjantaina koulun jälkeen useamman tunnin koulukaverin luona) Kuopus tietty vaihtaisi päiväkotia; tai jäisi minun kanssani päiviksi kotiin; koska teen edelleen ilta ja yövuoroa joten päivät kotona. Uudesta asuinpaikasta toki löytyy hyvät hoidot ja koulut myös.
Poikien isä toki saisi nähdä poikia myös viikolla jos haluaa tulla käymään tai tehdä heidän kanssaan iltaisin jotain.
Harmittaa etten erotessa tajunnut hakea pojille vuoropäiväkotiin hoitopaikkaa että oisin voinut pitää poikia enemmän. Pojille selvästi ois ollut parempi että ois ollut selvät sävelet siitä että kuka on päähuoltaja ja kuka etävanhempi. Turha sitä kai jälkikäteen on voivotella, tehty mikä tehty.
Tällä hetkellä ajattelen asioita aivan liikaa ja niin että pääni on haljeta kun ahdistus kasvaa ja pelottaa.
Pelottaa että menetän rakkaat poikani.
Feeling sad
Onneksi mulla on edes Rakas joka yrittää pitää mut pinnalla! Viime viikollakin toi piristykseksi kukkia tullessaan työreissusta.
14 kommenttia:
Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin, tsemppiä ♥
Ikävä tilanne. Sinuna miettisin kuitenkin kahteen kertaan tuota koulun- ja päiväkodin vaihtoa. Lapsilla on nyt jo maailma sekaisin, kun äiti ja isä asuvat eri paikoissa ja he joutuvat vaihtamaan kotia, jos tähän hätään tulee vielä koulun ja päiväkodin ja kaveripiirin vaihto, ei se ainakaan helpota heidän tilannettaan. Sinänsä ymmärrän lasten isää, että jos hän käytännössä hoitaa lapsia enemmän, haluaa hän siitä jotain mustaa valkoiselle. Toivottavasti jaksatte itse pysyä aikuisina ja ajatella joka tilanteessa lasten parasta (vaikka ymmärränkin, että olet uuden suhteesi "kuherruskuukausivaiheessa", jolloin rakkaus ja parisuhde menee helposti kaiken muun edelle).
Kuulostaa kyllä stressaavalta! Mut tsemppiä, kaikesta selviää ja aina on vaan vahvempi ihminen, mitä enemmän kokee! :D
Hankalan kuuloinen tilanne, toivottavasti pääsette johonkin sopuun joka olisi molemmille osapuolille sopiva. Tympeää kun lapsista tulee yleensä erotilanteissa riitakapula ja he joutuvat eniten kärsimään :(
Pysy tiukkana, eläkä anna ex-miehellesi periksi missään tilanteessa jos hän koittaa laittaa kapuloita rattaisiin! Voimia!
Yritän koko ajan miettiä lasten parasta. Mutta olen tehnyt jo virheen erotessa etten ottanut täyttä huoltajuutta silloin ja järjestänyt asioita silloin niin että oisin voinut hoitaa heitä enemmän.
Mutta vihdoinkin heillä on isä joka hoitaa heitä ja huolehtii heistä, ennen minusta tuntui että se olin aina vain minä, nyt olen sitten saanut sitä omaa aikaa.
Esikoisen koulussahan on tulossa suuri muutos ensi lukukaudella kun koulu vaihtaa toimintatapojaan. Siellä pahimmassa tapauksessa joka ikisellä tunnilla on eriopettaja (opettajaopiskelija) ja sekös tulee olemaan meidän pojalle erittäin hankalapaikka. Kun nytten jo on vaikeuksia keskittymisessä ja kouluntunneilla olemisessa. Osaa kyllä äidinkielen ja matin ja muutkin aineet mitä on koulussa, mutta ongelma on käyttäytymisessä.
Pelottaa että ongelmat pahenee tuon koulu-uudistuksen myötä.
Kuopus sitten taas on toki ollut pitkään tuolla päiväkodissa, mutta ei ole sieltä sellaisia päiväkodin ulkopuolisia kavereita saanut, joten mielestäni en tekisi väärin vaikka vaihtaisi maisemia ennen eskaria, joka sekin ensi vuonna sitten edessä. :)
Voimia asioiden järjestelyyn! Toivottavasti saatte kaikkia tyydyttävä sopimuksen aikaan! Meinaatteko muuttaa tänne Lakeuksille päin :) Mehän asutaan nykyään Limingassa!
Tuosta opetusharjoittelukoulusta: ei se sitä tarkoita, että joka tunnilla olisi eri opettaja. Ensinnäkin opetusharjoittelijat tulevat koululle jaksoittain ja toimivat aina pidempään yhden luokan kanssa, ja päävastuu opetuksesta on aina luokan omalla opettajalla (joka on myös aina läsnä tunneilla). Lapset tottuvat tähän nopeasti, ja yleensä harjoittelukoulu tuo tullessaan monia hyviäkin juttuja (esim. Oulun Norssissa luokkakoot ovat huomattavasti pienemmät kuin kaupungin muissa kouluissa, tämä tullee siis varmasti myös teidän kouluunne harjoittelun myötä).
Jos pojalla on vaikeuksia keskittyä tunneilla ja käyttäytyä hyvin, on se oma asiansa sinänsä, mutta en usko että harjoittelijoiden mukaantulo muutta asioita hänen kohdallaan radikaalisti mihinkään suuntaan. Ennemminkin pitäisin valttina sitä, että hän saa jatkaa samassa koulussa ja samassa luokassa, jossa opettaja (siis luokan oma opettaja, jolla säilyy edelleen päävastuu opetuksesta ja lapsista) tuntee hänet ja tietää hänen taustansa ja tilanteensa. Lisäksi harjoittelijoiden mukanaolo tunnilla tarkoittaa lisää käsipareja luokkaan = enemmän henkilökohtaista apua ja opastusta lapsille. Tästä ainakin luulisi olevan apua käytösongelmien kanssa painivalle.
Terveisin eräs Oulun Norssissa auskultoinut :)
Tuo koulu-uudistus kuulostaa kyllä inhottavalta...reagoiko sun esikko teidän eroon ja muuttuneeseen elämäntilanteeseen noilla keskittymis/käytösongelmilla?? Toivon paljon voimia ja Tsemppiä! Pää pystyyn, kyllä kaikki järjestyy :)
Esikoisella oli pieniä ongelmia jo eskariaikana jolloin oltiin perheenä yhdessä. Oli hyvin vilkas silloinkin ja ollut vahva tahtoinen pienestä pitäen.
Koulussa ongelmat on tulleet esiin kun poika käy osan äidinkielen tunneista toisen opettajan luokassa (luokka on jaettu äidinkielen osaajissa osiin). Siellä meno villiintyy täysin ja on yritetty löytää siihen syitä.
Kyllä tää vaan on niin vaikeaa kun pitää yrittää miettiä monia asioita monen ihmisen näkökulmasta.
Itsellä tulee kyyneleet silmiin kun edes ajattelen että luovutan poikien huollon päävastuun isälle ja muutan yksin uuteen kotiin jossa ois tilaa kaikille. Nytkin on lapsia jo ikävä kun aamulla heidät näin viimeksi ja tiedän että tänään eivät tulekkaan minulle vaan menevät isälleen.
Toinen mikä sit mieleen tulee et kuinka vaikeeksi lasten isä sitten alkaa kun tää lastenvalvoja keikka tulee.
PikkuHoo, jo sinneppä sinne :)
Voi kurjuus :( Tiedän että on vaikeaa ajatella positiivisesti mutta asioilla on tapana järjestyä.. ihan oikeasti. Ja jokainen tietää miten tärkeä äiti on lasten elämässä <3 Olet korvaamaton.
Eksyin sattumalta blogiisi, sinulla on ihania retrojuttuja :) Paljon tsemppiä vaikeiden asioiden ratkaisuun.
Miten voit?
Toivottavasti musta alkaa vaihtua valoisampaan väriin.
Hei, mitä kuuluu :)?
Lähetä kommentti