Miten sitä voikaan olo vaihdella näin suuresti ja pian. Tällä hetkellä tunteiden myllerrys on todella suuri. Hetkessä tunteet heittää laidasta laitaan, olen todella herkässä mielentilassa tässä vaiheessa kuukautta. Miten tuon edellisen bloggauksen jälkeen onkaan tapahtunut paljon ja mielentilani on noussut melkein taivaisiin välillä. Sitten onkin taas jotain pientä tapahtunut ja murruin aivan täysin omien lasten nähdessä. Onneksi siitäkin selvisin ystävien avulla, kiitos teille.
Pojat olivat minulla lauantaista-tähän aamuun asti kunnes lähtivät isän kyydillä päiväkotiin. Itselläni pitäisi nyt ruveta jatkamaan nukkumista, jotta jaksaa lähteä yöksi töihin todennäköisesti. Voin sanoa että kyllä oli mukavaa poikien kanssa, aivan laatuaikaa. Pojat olivat mummulassa (mun äidillä) yötä perjantaista lauantaihin ja kyllä olivat tykänneet olla sielläkin. Mummuakaan pojat eivät ole nähneet niin usein nyt. On pelattu, on katsottu elokuvia, on leikitty ja syöty ja tottahan toki höpöttelyä unohtamatta.
Äiti on myös saanut sitä kaipaamaansa tukea ja huolenpitoa. Mieliala on parantunut ja tuntuu että masennusoireet on hävinneet. Olen nykyään muutenkin paljon itsevarmempi ja olen saanut itsetuntoni takaisin. Miten sitä voikaan olla näin hyvällä mielellä ihan yhtäkkiä. Täytyy kertoa teille lisää tästä muutoksesta myöhemmin. Jos täällä nyt lukijoita käy.
Ja olisihan tuo mukava jos ihmiset uskaltaisivat jättää kommentitkin nimimerkeillä eikä anonyymeinä. Voi olla että täytyy miettiä blogin siirtämistä salasanan taakse.
Saattaisin kuviakin saada siirrettyä kamerasta koneelle kun piuha löytyi vihdoin ja viimein. Niitä siis odotellessa voittekin miettiä tapahtumia itseksenne.
