Photos by Paula Saloranta
Rakastan häntä paljon, aivan liikaa, mahdottoman paljon...
Niin vähän aikaa on tunnettu vaikka tuntuu kuin olisi tunnettu jo ikuisuus.
Tuntuu kuin oltaisiin sielunkumppaneita, hän aavistaa heti jos minulla painaa mieltä jokin asia.
Hänen kainalossa ollessa on todella hyvä olo, tuntuu kuin olisin turvassa kaikelta pahalta.
Mietin monesti että olenko ansainnut tälläisen onnen elämääni?
Toivoen kuitenkin että tämä onni pysyy elämässäni ikuisesti.
9 kommenttia:
Onnea tuoreelle rakkaudelle! Mulle tuli sellainen tunne kuvista, että mahdankohan tietää uuden rakkautesi? Onko hällä koira staffirotuinen?
Kyllähän hällä on staffi :)
Jep, tiedän sitten hänet. Onpas tämä Maailma pieni :) Sano terveisiä Urho ja Sylvi-staffin omistajalta. Mun mies on käynyt samalla salillä hänen kanssaan ja aikanaan ollaan koirapiireissä törmätty :)
Olen iloinen sun puolesta, rakastuminen on ihanaa <3! Tosi kiva että siskosi on kuvannut teitä. Musta ja miehestä taas ei ole kuvia juuri ollenkaan :/
Satuin taas istahtamaan vauva sylissä ja kahvikuppi kädessä konelle, ihania blogeja selailemaaan. En yleensä kommentoi mitään, mutta näistä sun rakkaus -hehkutuksista tuli niin hyvä mieli ja itsellekin jotenkin onnellinen olo, että päätin oikein sen mainita! Se, että löytää ihmisen joka vetää sinua puoleensa kaikin tavoin ja johon uskallat rakastua, ja että tunne on vieläpä molemminpuolinen, niin se on yllättävän hankala yhtälö. Olen onnellinen puolestasi! Terveisin, satunnainen blogiseikkailija :)
Jenny, kiitos <3 Teidän täytyy pyytää joku ottamaan teistä kuvia. :)
Anonyymille kiitos sanoistasi, ne myös piristi minun mieltäni ja kiva että kommentoit. <3
Ihanan tunnelmallisia kuvia :)
Ihanaa. :)
Kiitos Pikkukiiski ja Laura <3
Lähetä kommentti