Miten sitä voikaan olo vaihdella näin suuresti ja pian. Tällä hetkellä tunteiden myllerrys on todella suuri. Hetkessä tunteet heittää laidasta laitaan, olen todella herkässä mielentilassa tässä vaiheessa kuukautta. Miten tuon edellisen bloggauksen jälkeen onkaan tapahtunut paljon ja mielentilani on noussut melkein taivaisiin välillä. Sitten onkin taas jotain pientä tapahtunut ja murruin aivan täysin omien lasten nähdessä. Onneksi siitäkin selvisin ystävien avulla, kiitos teille.
Pojat olivat minulla lauantaista-tähän aamuun asti kunnes lähtivät isän kyydillä päiväkotiin. Itselläni pitäisi nyt ruveta jatkamaan nukkumista, jotta jaksaa lähteä yöksi töihin todennäköisesti. Voin sanoa että kyllä oli mukavaa poikien kanssa, aivan laatuaikaa. Pojat olivat mummulassa (mun äidillä) yötä perjantaista lauantaihin ja kyllä olivat tykänneet olla sielläkin. Mummuakaan pojat eivät ole nähneet niin usein nyt. On pelattu, on katsottu elokuvia, on leikitty ja syöty ja tottahan toki höpöttelyä unohtamatta.
Äiti on myös saanut sitä kaipaamaansa tukea ja huolenpitoa. Mieliala on parantunut ja tuntuu että masennusoireet on hävinneet. Olen nykyään muutenkin paljon itsevarmempi ja olen saanut itsetuntoni takaisin. Miten sitä voikaan olla näin hyvällä mielellä ihan yhtäkkiä. Täytyy kertoa teille lisää tästä muutoksesta myöhemmin. Jos täällä nyt lukijoita käy.
Ja olisihan tuo mukava jos ihmiset uskaltaisivat jättää kommentitkin nimimerkeillä eikä anonyymeinä. Voi olla että täytyy miettiä blogin siirtämistä salasanan taakse.
Saattaisin kuviakin saada siirrettyä kamerasta koneelle kun piuha löytyi vihdoin ja viimein. Niitä siis odotellessa voittekin miettiä tapahtumia itseksenne.
11 kommenttia:
Käyn kyllä täällä lukemassa. Usein sitä kuitenkin syyllistyy käyntiin ilman merkin jättöä =/
Hirmusti voimia jokaiseen päivää <3 Onnellista että näet eri suuntiin lähtemisen oikeana vaihtoehtona ..siitä on hyvä lähteä rakentamaan elämää uudelle, vahvemmalle perustalle.
Perustanrakennus matkalla mukana ainakin Anna Saltunraitilta ;)
Tsemppiä vaan oikein paljon. Kyllä kaikki järjestyy aikanaan. Muutokset vievät aikaa ja aikaa niille on annettava.
Kyllä mä ainakin käyn! Jatka kirjoittamista vaan!
No, kun kerran pyydetään :)
Olen seurannut blogiasi pitkään. Olet aika paljon samanoloinen kuin minä, sen perusteella minkä vaikutelman blogisi antaa. Tykkään kirppareista, minulla on kaksi lasta, pitkät punaruskeat hiukset ja kasvon piirteetkin hieman samanlaiset. Ja perusilme, useimmiten totinen, vaikka iloinen ihminen olenkin :) (kuten uskon myös sinun olevan).
Voisin kuvitella sinun olevan rauhallinen, ystävällinen ja harkitseva. Äiti, jolle lapset ovat tärkeintä maailmassa. Olenko oikeassa?
Minä olisin halunnut kommentoida useammin, mutta sitten kaikki muutkin näkee mitä olen kirjoittanut, siinä on sekin puoli... Jos minulla olisi suljettu blogi, olisin itsekin huomattavasti avoimempi. Nyt pidän blogin täysin anonyyminä, käsitöihin keskittyen.
Parisuhdeasiat ovat vaikeita ja toivotan kovasti voimia sinulle ♥
Noniin, Olet kyllä aivan oikeassa :) Vaikutat todella mukavalta ihmiseltä, johon olisi kyllä mukava tutustua blogimaailman ulkopuolellakin. Jos haluat niin laita minulle mailia.
Kiitos myös teille muillekkin kommentoimisesta.
Käyn kyllä aika- ajoin lukemassa, mutta minulla ei ole blogia, eikä muutakaan tapaa itsellä jättää ns. allekirjoitusta, joten anonyymina pitää laittaa, joskin aina kirjoitan loppuun kommentin jälk: I: n ja S: mami, josta oletan sinun tietävän kuka olen. ;)
Ihanan koskettavaa lukea ajatuksistasi, jotenkin ihan aistin kuinka tää kirjottaminen tänne auttaa sua työstämään kovin vaikeita asioita, iso hali ja rutistus - elät vaikeita aikoja, mutta niistä selvittyäsi olet entistä vahvempi, komemusta rikkaampi ja itseäsi kunnioittavampi - tsemppiä!
Olen lukenut aina päivityksesi :) Voimia tähän syksyn pimeyteen ja uuteen elämän tilanteeseen!
Mie olen tainu olla hiljainen taustalukija :) Mulla taitaa olla aina vain kynnys kommentoida, kun en välttämättä osaa itseäni kirjoittamalla ilmaista yhtä hienosti kuin muut ;)
Voimia ja halauksia Sinulle tunteiden vuoristoradalle. Ihana, että olet saanu huolenpitoa ja masennusmörkö on ajettu pois. <3
On mukavaa, että blogissa valotetaan hieman tuntoja ompelusten yms. ulkopuoleltakin. Elämä on niin arvaamatonta ja juuri siksi niin ihanaa. Mukavaa syksyn jatkoa!
Temppiä kovasti sinulle, kävin itse eron läpi puolitoista vuotta sitten. Kannattaa kuunnella itseään ja sallia huonotkin tunteet. Pikkuhiljaa se mielenrauha sitten tulee, kun antaa itselleen aikaa. Itseäni auttoivat ihanat ystävät parhaiten :)
Lähetä kommentti