Silmissäni orpo katse lapsen eksyneen Rakkautesi jäljet vihloo rintaa Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen Ja minä kun en koskaan kysy hintaa.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen Kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.
kertosäe Sun kanssas katson maailmaa Ja samaa unta nään Kuin hullu huudan rakkauteni perään! Sun kainaloosi käperryn Ja jos sallit yöksi jään Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.
Käy tuuli läpi pääni, etelästä pohjoiseen Oon yksin ajatusten raunioilla Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen On jälleen tuskan viitta hartioilla.
kertosäe
Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen Taas huomaan kahden viikon unohtuneen Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen Voi olla että vihdoin pääsen uneen.
kerto x 2
Tänään tuli kalenterista suklaakasvonaamio ja ulkona kaksitoista astetta pakkasta taas, mutta kylmä viima. Tänään on taas kiirettä pitänyt ja saa nähdä milloin sitä ehtiipi rauhottua ja synttäreitä järkkäillä. Töitä riittää enemmän kuin ehdin tehdä, mutta lapset saa onneksi nauttia papan seurasta sillä aikaa kun äiti on töissä. Pappaa muuten harvoin nähdään niin nyt sit saavat olla urakalla yhdessä. Olen hyvin onnellinen että omistan ihanat vanhemmat jotka mielellään hoitavat lapsenlapsiaan tarvittaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti